Acts 20

Paavali matkustaa Efesosta Makedoniaan ja monien paikkakuntien kautta Jerusalemiin

1Kun meteli oli asettunut, Paavali kutsui opetuslapset luokseen, hyvästeli heidät ja lähti matkustamaan Makedoniaan. 2Kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehotuksen sanaa hän tuli Kreikkaan. 3Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä purjehtimaan Syyriaan, hän päätti palata Makedonian kautta. 4Häntä seurasivat Aasian maakuntaan asti berealainen Soopater, tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä Aasian maakuntalaiset Tykikus ja Trofimus. 5Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa. 6Me taas purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luokseen Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.

7Kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti. 8Monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa olimme koolla. 9Eräs nuorukainen, nimeltä Eutykos, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, hän vaipui sikeään uneen ja putosi uneen vaipuneena kolmannesta kerroksesta alas, ja hänet nostettiin maasta kuolleena. 10Mutta Paavali meni alas, kumartui hänen ylitseen, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki."

11Hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi. Hän puhui kauan heidän kanssaan, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkaan. 12He veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.

13Mutta me menimme edeltä ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt aikoen itse kulkea maitse. 14Kun hän liittyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja tulimme Mityleneen. 15Sieltä purjehdimme ja saavuimme seuraavana päivänä Kion kohdalle. Seuraavana päivänä saavuimme Samoon ja viivyttyämme Trogyllionissa tulimme seuraavana päivänä Miletoon. 16Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohi, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa. Hän näet piti kiirettä ehtiäkseen, jos mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.

17Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui luokseen seurakunnan vanhimmat. 18Kun he saapuivat hänen luokseen, hän sanoi heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun tulin Aasian maakuntaan, miten olen kaiken aikaa ollut kanssanne, 19kuinka olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja monin kyynelin ja koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden; 20kuinka en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä on hyödyllistä, ja opettamasta teitä julkisesti ja huone huoneelta. 21Olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. 22Nyt, katso, minä matkustan Hengen sitomana Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä siellä kohtaa minua. 23Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset odottavat minua. 24En kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ilolla ja sen viran, jonka olen saanut Herralta Jeesukselta: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.

25Nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa olen vaeltanut ja saarnannut Jumalan valtakuntaa. 26Sen tähden todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. 27Sillä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille Jumalan koko neuvoa. 28Ottakaa siis vaari itsestänne ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut. 29Minä tiedän, että lähtöni jälkeen keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, 30ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää oppia puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa. 31Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin. 32Nyt uskon teidät, veljet, Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa. 33En ole halunnut kenenkään hopeaa, kultaa tai vaatteita. 34Tiedätte itse, että nämä käteni ovat työllään hankkineet, mitä tovereitteni kanssa olen tarvinnut. 35Kaikessa olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampaa on antaa kuin ottaa vastaan.'"

36Tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili heidän kaikkien kanssa. 37He ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä. 38Eniten heitä suretti se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojaan. He saattoivat hänet laivaan.